Ensimmäisen viikon tunnelmia

Ensimmäinen kokonainen viikko kohteessa on nyt takanapäin. Kaikki meistä viihtyvät täällä hyvin, eikä vielä ole edes koti-ikävää. Koulussa meidät on otettu todella hyvin vastaan. Ihmiset ovat huomaavaisia ja avuliaita, heitä kiinnostaa miten meillä menee ja antavat neuvoja. Olemme jutelleet paljon hollantilaisten luokkalaistemme kanssa ja yksi on jopa kutsunut meidät käymään kotiinsa. Kaupungissa ihmiset ovat iloisia ja tervehtivät jopa tuntemattomia. Ihan eri meininki siis Suomen mutrusuihin verrattuna.

Ensimmäinen ajatus ulos katsoessa oli kevät. Kaikki on vihreää, kukat kukkivat ja lehdet alkavat puhjeta. Takuuvarma merkki keväästä on myös ötökät, mehiläisiä kirmailee siellä täällä ja muutama perhonenkin on tullut nähtyä. Sää on suosinut meitä tämän ensimmäisen viikon. Aurinko on paistanut, lämpötila on ollut siinä kymmenen asteen molemmin puolin ja tuuli vaihtelevaa. Tulevat sääennustukset eivät kovin hyvältä näytä, mutta sateinen keli olikin hieman odotettavissa. 

Ruokakulttuuri on täällä hyvin erilainen kuin Suomessa. Työ- tai koulupäivän aikana syödään vain jotain pientä välipalaa, kuten leipää tai välipalapatukoita. Kaupassa asioiminen on vielä hankalaa kun kaikki on vieraalla kielellä ja maksaminen täytyy hoitaa käteisellä, sillä korttimme eivät toimi täällä. Tuotteita on muutenkin suppeasti, eikä täällä ole prisman kaltaisia suuria hypermarketteja. Ruuan hintataso on hieman Suomea edullisempi, mutta ei ole havaittavissa suuria eroja. Yleisesti käyttötavarat ovat halvempia. 

Pyöräily ja polkupyörät ovat olleet meille tämän reissun kirous. Heti ensimmäisenä päivänä yhden pyörämme rengas tyhjeni ensimmäisellä matkalla. Seuraavana päivänä koulu korjasi renkaan ja pääsimme jatkamaan ehjillä pyörillä. Selvisimme jopa yhden päivän ilman pyöräongelmia, kunnes torstaina elämä potki meitä päähän todella. Menimme pikaiselle kauppareissulle ja lähtiessä huomasimme yhden pyörän hävinneen pihasta. Ei niitä pyöriä näköjään turhaan lukita, nimittäin Mari unohti pistää pyörän lukkoon ja sehän hävis kun pieru saharaan. Hetken siinä pää löi tyhjää, että mitähän seuraavaksi.

Kysyimme kaupan henkilökunnalta valvontakameran nauhaa ja he ohjasivat meidät poliisin puheille. Onneksemme oli torstai, hollantilaisten juuri se ainut päivä viikosta kun poliisi ja muut kaupat saavat pitää ovensa auki normaalia pidempään. Löysimme kuin löysimmekin perille poliisiasemalle, mutta reissu ei tuottanut tulosta. Kuulemma me emme voi tehdä raporttia varastetusta pyörästä, koska emme ole pyörän virallinen omistaja. Koulun täytyisi siis tehdä raportti ja vasta raportin jälkeen olisi mahdollista palata valvontakameran nauhan pariin. Eikä tilannetta helpota yhtään se, että koulu olisi enää yhden päivän auki ennen kahden viikon lomaa. 

Seuraavan työpäivän aikana se yksi ja sama rengas oli jälleen tyhjentynyt. Siinä vaiheessa alkoi jo toivo todellakin loppua. Kävelimme Marin työpaikalle ja siitä yhdessä keskustan pyöräkorjaamoon, jossa myös myytiin pyöriä. Saimme koululta ohjeistuksen ostaa sieltä käytetyn pyörän, jonka koulu ostaisi lopuksi meiltä varastetun tilalle. Pyöräkorjaamolta saimme Marille uuden pyörän, kyllähän sillä eteenpäin pääsee. Saimme myös ilmaa tyhjentyneeseen renkaaseen ja toistaiseksi ilma on pysynyt sisällä. 

Rankan viikon jälkeen pieni loma tuli tarpeeseen ja nyt olemme ottaneet rennosti ja ulkoilleet. Koulu on seuraavat kaksi viikkoa kiinni, mutta töissä käymme normaalisti. Keskiviikkona on luvassa King's day, joka on iso juhlapäivä täällä Hollannissa. Saimme luokkalaisten avulla ostettua liput paikalliseen festaritapahtumaan, odotamme kyllä sitä päivää innolla. Vastoinkäymisistä huolimatta kaikilla on positiivinen mieli ja odotamme, mitä reissu vielä tuo tullessaan. 

Työpaikat

Toisena päivänä oli aika käydä tutustumassa meidän työpaikkoihin. Froukje eli meidän opettajamme täällä kohteessa lähti viemään meitä autollaan. Paikat olivat aluksi hukassa, mutta lopulta löysimme perille.

Soilin paikka:

New image sijaitsee lähellä keskustaa ja on hyvin tyylikäs ja moderni liike. Pomo on komea ja todella mukava mies. Hän on hiusalan opettaja Amsterdamissa ja siksi työskentelee liikkeessä vain loppuviikon. Soilin toinen työkumppani on Sebastiaan, joka on hyvin omaperäinen ja todella mukava persoona. Molemmat työntekijöistä ovat homoja joten vihdoin haave homokaverista on toteutunut :D

Jennin paikka:

Set Neferoe sijaitsee ydinkeskustassa, vaatekaupan yläkerrassa. Liike on kauniisti sisustettu ja erikoistunut kiharahiuksiin. Liikkeessä työskentelee kaksi naista, jotka ovat erittäin mukavia ja iloisia. Henkilökunta on motivoitunut ja innostunut opettamaan uusia asioita. 

Marin paikka:

Haar idee Annelie sijaitsee keskustan ja koulun välimaastossa. Heillä on myös toinen liike lähistöllä ja liikkeissä työskentelee yhteensä yhdeksän ihmistä. Liike on yksinkertainen, tyylikäs ja siellä käy todella paljon asiakkaita. Henkilökunta on todella mukavaa, vaikkakin kielen kanssa on ollut pieniä ongelmia. 

Kohde saavutettu

Lähdimme suunnuntai yönä jännittyneenä Jyväskylän matkakeskukselta bussiin. Ensimmäinen määränpäämme oli Helsinki-Vantaan lentokettä, josta lensimme Amsterdamiin. Pääsimme kentälle sujuvasti ja saimme hoidettua kaikki tarvittavat tarkastukset ja nousimme koneeseen. Lento meni hyvin, kyyti oli tasaista ja matka oli mukavan lyhyt. Kun saavuttiin Amsterdamin lentokentälle, niin sit sitä vasta hukassa oltiin haha, mutta lopulta saatiin junaliput Leeuwardeniin.

Päivä tuntui todella pitkältä, oltiinhan aloitettu matkustaminen jo puolilta öin ja seuraava päivä mentiin lähes samoilla silmillä. Matkan tekoon kului yhteensä noin 14 tuntia, vaikka siitäkin itse lentoaika oli vain noin 2,5h.

Junalippu Amsterdamista Leeuwardeniin maksoi 25.50e ja matka kesti n. kaksi ja puoli tuntia. Vaikka väsymys oli kova, ei maltettu junassakaan nukkua vaan katselimme maisemia ja ihmettelimme uutta maata. Junalla matkustaminen oli mukavaa ja pääsimme kohteeseen ilman vaihtoja.

Perillä Leeuwardenin juna-asemalla meitä oli vastassa yhteyshenkilömme Hylco. Onneksemme hän bongasi meidät aika nopeasti, eikä meidän tarvinnut haahuilla asemalla hädissään. Asemalta menimme suoraan koululle, hyvin väsyneinä ja räjähtäneen näköisinä. Tapasimme koululla muutamia opettajia ja menimme lounaalle kahden opiskelijan ohjaamana. Katsoimme koululta pyörät valmiiksi ja lähdimme autokyydillä kaupan kautta asunnollemme. Asunnon omistaja oli siivoojan kanssa asunnolla vastassa ja hän kertoi vielä muutamia käytännön asioita. Sen jälkeen Hylco kuskasi meidät takaisin koululle josta pyöräilimme kotiin hänen ohjastamaa reittiä.

Ensimmäisen illan aikana tutkittiin kämppää, tehtiin mautonta ruokaa ja ruvettiin ajoissa nukkumaan. Hämmennyksestä huolimatta jäimme positiivisin mielin odottamaan seuraavaa päivää.

Alkulöpinät

Aluksi esittelemme hieman keitä olemme. Elikkäs olemme kolme toisen vuoden parturi-kampaaja opiskelijaa Jyväskylästä ja kirjoitamme blogia kuuden viikon taipaleestamme Hollannin maisemissa.

Mari 18     |     Soili 17     |     Jenni 18

Saimme kuulla jo opintojemme ensimmäisenä vuotena mahdollisuudesta lähteä ulkomaille työssäoppimaan. Ajatus alkoi heti houkutella ja kiinnostuksemme heräsi. Aloimme heti kiinnittämään huomiota hakukriteereihin ja siihen, että kaikki opinnot olisivat suoritettuina ajallaan.

Syksyllä 2015 pääsimme lähemmäksi haavettamme ja laitoimme hakemukset eteenpäin. Meidän täytyi kirjoittaa englannin kielinen Motivation letter, jossa kerrottiin hieman itsestämme ja miksi olemme kiinnostuneita lähtemään juuri ulkomaille työssäoppimaan. Teimme myös Europass cvn, joka helpottaa meitä myös tulevaisuudessa.

Olisimme halunneet mennä jonnekkin lämpimään maahan, mutta koulun suhteet eivät mahdollistaneet sitä. Osa luokkalaisistamme lähtivät Espanjaan, koska heillä oli omia suhteita paikallisiin liikkeisiin. Haimme ensisijaisesti Tsekkiin Haviroviin, mutta tammikuussa saimme tiedon ettei Tsekki onnistukkaan. Luulimme jo tässä vaiheessa, että matkamme jäisi vain haaveeksi. Olimme yhteydessä opettajaamme ja rupesimme selvittelemään uusia vaihtoehtoja. Jäljellä oli kolme maata joista valita: Viro, Saksa ja Hollanti. Päädyimme Hollantiin, koska se oli kiinnostavin vaihtoehto.

Hollanti tunnetaan kanaaleista, tuulimyllyistä ja tulppaaneista. Merellisen ilmaston takia lämpötiloissa ei ole suurta vaihtelua vuodenaikojen välillä ja sateet ja tuulisuus ovat yleistä ympäri vuoden. Kuten nimi Alankomaat viittaakin, maa on hyvin laakeaa ja alavaa. Suurin osa Hollannista sijaitseekin merenpinnan tason alapuolella ja koko maan korkein kohta on vain 322,7m merenpinnan yläpuolella.

Hollannissa tai virallisemmin Alankomaissa kohteenamme on pohjoisosassa sijaitseva Leeuwarden, provinssi Frieslandin pääkaupunki. Asukkaita täällä on 94 838, joka vaikuttaa pieneltä verrattuna Jyväskylän 137 504 asukkaaseen. Ajattelimme paikkaa pieneksi asukasluvun perusteella, mutta olimme väärässä. Keskusta on iso ja laajalla alueella. Kaupat sijaitsevat useilla kaduilla vierekkäin, kauppakeskuksia löytyy vain yksi ja sekin on aika pieni ja sisällöltään mitätön. Lauantaisin keskusta vilisee ihmisiä ja torille kerääntyy erilaisia kojuja ja myyntivaunuja.

Tervetuloa seuraamaan blogiamme ja matkaamme Hollannin kieputuksessa.